sunnuntai, 27. marraskuuta 2011

Aurinkoinen pakkaspäivä

Eilen oli ihan mielettömän hieno päivä Mývatnilla. Oli näin lähellä etten edes lähtenyt krapuloissani koko reissulle kymmeneltä aamulla mutta onneksi menin. Ilma oli mitä kaunein ja siellä oli niin ihanan hiljaista ja rauhallista. Ei muita turisteja mailla halmeilla. Nähtiin myös kotieläimiä ja jopa kaksi pientä taimenta kirkkaassa rantavedessä. Aurinko nousi alkumatkasta ja laski loppumatkasta, päivän pituus on enää reilu neljä tuntia. Mutta perillä takaisin Akureyrissa me nähtiin jotain vallan ihmeellistä. Nimittäin valas tässä vuonon pohjukassa ihan rannan tuntumassa. Satuin katselemaan veteen kun ajettiin rantatiellä ja yhtäkkiä näköpiirissä oli iso selkä ja selkäevä. Kiljuin että WHALE ja pysähdyttiin siihen paikkaan. Valas ei kuitenkaan tullut heti pintaan ja meillä oli kylmä ja aika kiire joten jatkettiin matkaa. Mutta mikä säkä kun täällä on viimeksi käynyt valaita kesällä 2008.














































































































4 kommenttia:

  1. Onpas kaunista. Mukava katsella Pohjois-Norjan harmauden keskellä.
    Tunnistitko valaan oliko lahtivalas, ryhävalas vai kenties miekkavalas.
    Varmaan sillin perässä vuonon pohjaan tullut.

    VastaaPoista
  2. Kiitos ja niin on! :)Valas ei ollut ainakaan ryhävalas eikä miekkavalas mutta muuta en osaa sanoa. Koon puolesta ehkä lahtivalas mutta onhan ne muutkin pienempiä nuorina... Mutta isot valaat on tainneet lähteä jo eteläisimmille vesille.

    VastaaPoista
  3. Ei välttämättä kaikki isot oo muuttanu. Ryhävalaatkin joiden pitäis olla Karibialla hidastelevat ja osa liikuskelee silliparvien tienoilla meidän vuonoissa. Onhan se saattanut olla seitivalas tai miks ei kaskelotti. Nekin joskus eksyvät lähelle maita . Yleensä silloin kun ovat kuolemaisillaan.

    VastaaPoista